*mainos/lippu saatu Seinäjoen kaupunginteatteri
Komediat kuuluvat olennaisesti kesäteatterikauteen. Seinäjoen kaupunginteatterin kesänäyttämöllä Törnävänsaaressa jatketaan komedialinjalla myös tänä kesänä. Törnävän kesäteatteri tarjoilee viihdettä ja nauruja kaipaavalle yleisölle Bram Stokerin Dracula-klassikosta ammentavan pölhöilykomedian Dracula – verimmäinen totuus. Kyseessä on Suomen kantaesitys John Nicholsonin ja brittiläisen Le Navet Bete -teatteriryhmän komediasta, jonka ensiesitys oli vuonna 2017.
Miika Murasen ohjaamassa neljän näyttelijän voimin toteutetussa esityksessä professori Van Helsing (Jani Johansson) on hankkinut avukseen kolme näyttelijää, jotka auttavat häntä kertomaan totuuden tapahtumista, joita Bram Stoker kuvaa romaanissaan. Heikki Hela, Kaisa Hela ja Mia Vuorela esittävät näyttelijöitä tehden esityksen aikana lukuisia rooleja. Esityksen leikkisää luonnetta korostaen he myös paikoin kommentoivat omana itsenään kohtauksia.
 |
| Jani Johansson. Kuva: Jukka Kontkanen |
Suomessakin varsin suosittu Näytelmä, joka menee pieleen päivitti teatteriaiheisen komedian tämän päivän yleisölle. Kyseisen hittinäytelmän, joka sai ensi-iltansa vuonna 2012, vaikutus näkyy myös tässä esityksessä. Draculasta kertova esitys, siis esitys esityksessä, uhkaa mennä pahemman kerran pieleen näyttelijöiden toheloidessa. Ajoitus ei ole aivan kohdallaan, vuorosanat unohtuvat, teknisessä toteutuksessa on puutteita.
Näytelmä, joka menee pieleen tarjosi aimo annoksen fyysistä komediaa, kuten tekee tämäkin esitys. Näyttelijä ja miimikko Marc Gassot onkin toiminut esityksen fyysisen näyttelijäntyön konsulttina. Muranen on saanut näyttelijät kelpo vireeseen fyysisen komedian ollessa vaativa laji. Erityisen herkullisen roolin tekee Jani Johansson kertojahahmo Van Helsinginä, jonka pinna uhkaa palaa pahasti, kun näytelmän toteutus ei ole aivan odotetunlainen. Johansson on roolissaan kerrassaan elementissään.
Lainkaan huonommaksi ei jää muu kolmikko, joka huhkii esityksen aikana useampia isompia ja pienempiä rooleja. Kaisa Helan Dracula on vaikuttava ilmestys, mutta myös hauska. Heikki Hela naurattaa niin Heikki Helana itsenään kuin myös esimerkiksi hermostuneena lakimies Jonathan Harkerina, joka saapuu Draculan linnaan kiinteistökauppa-asioissa. Hela keltaiseen mekkoon pukeutuneena Lucyna on klassista kesäteatteria. Mia Vuorela puolestaan nähdään niin naispäähenkilön Mina Murrayn, joka on Jonathanin puoliso, roolissa kuin myös lukuisissa hauskoissa sivuosissa.
 |
| Kaisa Hela, Heikki Hela, Mia Vuorela ja Jani Johansson Kuva: Jukka Kontkanen |
Kati Lampun komea lavastus rakentaa tunnelmaa jo ennen kuin esitys on alkanutkaan. Draculan linna yksityiskohtineen tuo hyvällä tavalla mieleen huvipuistojen kummitusjunat ja pistää ajatukset karmivien tarinoiden suuntaan. Leena Rintalan näyttävä puvustus myötäilee hieman Francis Ford Coppolan 90-luvun elokuvaa Bram Stokerin Dracula.
Esitys noudattelee päällisin puolin juoneltaan Stokerin alkuteosta, mutta sitä ei tarvitse tuntea esityksestä nauttiakseen. Esityksen edetessä varsinainen juoni meinaa jäädä sivuseikaksi komedian ottaessa entistä isompia kierroksia. Parhaimmillaan esitys yltyy melbrooksmaiseksi hullutteluksi, mutta paikoin se nojaa huumorissaan liiaksi keskeytyksiin, jolloin juonenkuljetus katkeaa, ja se pitää yrittää saada jollain tavalla takaisin raiteille.
Esitys on ladattu täyteen erinäistä hassuttelua ja huumoria: mainitun fyysisen komedian lisäksi on maltillista yleisön osallistuttamista, paikallisviittauksia, laulua ja ajoittaista kiroilua. Kasassa on siis tasaisen varma viihdepaketti, jossa itselleni makoisimmat naurut taisi tarjota Whitbyhyn liittyvä sanailu.
Katsoin esityksen 16.6.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti