Itseen kirjoitettu (Teatteri Metamorfoosi / Tampereen Työväen Teatteri)

*Mainos/lippu saatu Tampereen Työväen Teatteri

Tässä on varmasti yksi viime aikojen kiinnostavimmista kirja-adaptaatioista. Timo Torikka ja ohjaaja Davide Giovanzana ovat dramatisoineet ranskalaisen filosofi ja sosiologi Didier Eribonin (s. 1953) omaelämäkerrallisen teoksen Paluu Reimsiin, jossa Eribon käsittelee työväenluokkaista menneisyyttään.

Teos, jonka suomentamisesta myös Torikka vastasi, nähdään näyttämöllä nimellä Itseen kirjoitettu. Esitys on Teatteri Metamorfoosin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto.

Didier Eribon (Miiko Toiviainen) palaa kotiin isän kuoltua. Hän on ollut poissa 30 vuotta. Didier kohtaa äitinsä (Sinikka Sokka) ja pikkukaupunkilaiseen työväenluokkataustaansa liittyvän häpeän. Moniin muistoihin ja tilanteisiin liittyy juuri edesmennyt isä (Timo Torikka). Molemmat vanhemmat olivat töissä tehtaassa.

Kuva: Darina Rodionova

Esitys aloitetaan pienellä johdannolla, jossa yleisölle teroitetaan joitakin käsitteitä, esimerkiksi habitus, jota on kehitellyt muun muassa sosiologi Pierre Bourdieu. Hauska osa johdantoa on elokuvatraileri, jossa esitellään näyttelijät ja näytelmän lähtökohdat.

Teoreettisesta viitekehyksestä huolimatta työryhmän tavoitteena on selvästi välttää paperinmakuisuus ja tylsyys. Tässä onnistutaan kiitettävästi. Esityksestä kehkeytyy varsin kiinnostava ja tunteikas matka Eribonin menneisyyteen.

Yksi seikka, joka ajoi Eribonin Pariisiin heti lukion jälkeen, oli hänen homoseksuaalisuutensa. Tämäkin teema tulee käsitellyksi. Yksi esityksen yllättävämmistä ja tunteikkaimmista hetkistä koettiin, kun Eribon kuulee äidiltään, kuinka ylpeä hänen isänsä oli nähtyään poikansa esiintymässä televisiossa eikä aikonut ottaa vastaan yhtään seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää vinoilevaa kommenttia.

Miiko Toiviaisen tarkasta ja heittäytyvästä näyttelijäntyöstä välittyy tarvittava painokkuus, joka saa katsojankin pohtimaan Eribonin esittämiä kysymyksiä. Myös konkarit Sinikka Sokka ja Timo Torikka tekevät rooleissaan vahvat suoritukset.

Oli kiinnostavaa seurata, miten Sokan esittämä äiti otti vastaan Toiviaisen esittämän Eribonin pisteliäät ja paikoin syyttävät kommentit. Syntyi todella intensiivinen näyttämökohtaaminen, jota seurasi herkeämättä.

Kuva: Darina Rodionova

Torikka taas tuo tutun energisen ilmaisunsa tähänkin esitykseen, tehden useamman roolin. Sävykkyyttä riittää Torikan esittäessä niin Eribonin isää kuin myöhemmin myös Eribonin rokkaavaa veljeä sekä äärioikeistolaista poliitikkoa.

Giovanzanan ohjaus pysyy tasaisessa liikkeessä. Esityksessä kuultavat laulut, joita näyttelijät esittivät, tarjosivat pieniä hetkiä sulatella teoksen herättämiä havaintoja ja kysymyksiä.  Lauluista parhaiten mieleen jäi Sinikka Sokan esittämä Kenen joukoissa seisot. 

Kokonaisuutena Itseen kirjoitettu on analyyttistä ja älyllistä teatteria paremmasta päästä. Tällaista näkisi teattereiden ohjelmistoissa mielellään enemmänkin.

*Katsoin esityksen 21.2.2026