*Mainos/lippu saatu Turun kaupunginteatteri
Olen havaitsevinani sellaista trendiä, että Suomessa tehdään tällä hetkellä yhä useammin teatteria teatterista. Tällä kertaa asialla ovat Satu Rasila, Mikko Kouki ja Arto Valkama, jotka ovat käsikirjoittaneet Turun kaupunginteatteriin työpaikkakomedian Sohva.
Esityksessä, jonka on ohjannut Kari-Pekka Toivonen, seurataan teatterin uuden johtajan, Otto Kolehmaisen (Stefan Karlsson), ensiaskeleita vaativassa pestissään. Teatterin hiipuvaa taloutta pitäisi saada elvytettyä, viedä lähestyvä ensi-ilta kunnialla läpi ja kuunnella sekä mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon teatterin henkilökunnan ideoita ja toiveita.
Käsikirjoituksesta huomaa, että teatterimaailma on tekijöille tuttu, sillä niin vaivattoman oloisesti näytelmässä risteilee teatteritalon eri työtehtäviä hoitavia, hyvin näyteltyjä hahmoja. Muistettavimpiin lukeutuvat esimerkiksi hallintopäällikkö Sinikka (Riitta Salminen), tuotantosihteeri Kalle (Hannes Suominen) ja ohjaaja Akseli (Kari-Pekka Toivonen).
Sonja Pajunojan mainiosti esittämää yli-innokasta teatterifania olisin nähnyt mielelläni enemmänkin, sillä nyt hänen kaarensa kokonaisuudessa jää hieman keskeneräiseksi.
 |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Juonenkuljetuksen välineenä komediassa käytetään johtajan työhuoneen vanhaa sohvaa, jonka vaihtaminen uuteen tuottaa erilaisia kommelluksia ja väärinkäsityksiä. Tulevan ensi-illan, joka on mikäpä muukaan kuin Seitsemän veljestä, yksi keskeisistä elementeistä sattuu myös olemaan sohva.
Esityksen ensimmäinen osa esittelee hahmoja, rakentaa dynamiikkaa ja pohjustaa tulevaa. Meno on tasaisen viihdyttävää, vaan ei erityisen yllätyksellistä. Väliajan jälkeen nähdäänkin samoja kohtauksia, mutta eri näkökulmasta kerrottuna. Elokuvista tuttu kikka terästää katsojan nauttimaan näyttelijäsuoritusten tarkkuudesta ja ohjauksen sujuvuudesta. Esitys kiihdyttää nautittavasti loppua kohden.
Kokonaisuutena Sohva on hyvin toteutettua teatteriviihdettä, jonka parissa vierähtää parituntinen mukavasti.
*Katsoin esityksen 14.2.2026
 |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti