*Mainos/lippu saatu Teatterikone
Piristävää nähdä teatteria tavallisista ihmisistä arkisissa ympyröissä. Teatterikoneen syksyn ensi-iltanäytelmä Nurinperhe pureutuu siihen, millaisia haasteita uusperhekuviot voivat tuoda melko tuoreelle parisuhteelle.
Annu Sankilammen ohjaama ja käsikirjoittama esitys iskee heti avauskohtauksessa draaman ytimeen. Näytelmän päähenkilöt Laura (Kirsi Sulonen) ja Tero (Jussi Helminen) ovat suuntaamassa pariterapiaan.
Napakka dialogi, jota näyttelijät tarkasti tulkitsevat, taustoittaa katsojalle, missä mennään, ilman turhaa selittelyn makua. Helmisen esittämä Tero heittää ilmoille pohdinnan siitä, onko parisuhteella tulevaisuutta, kun pariterapiaan täytyy suunnata jo tässä vaiheessa?
Autoon sijoittuvissa kohtauksissa on usein erityistä tenhoa ja latausta. Niin tälläkin kertaa. Autolavaste toi näihin kohtauksiin oivalllista konkretiaa, eikä sitä tarvinnut näyttelijöiden erikseen ilmentää. Lavastuksesta vastasi Teatterikone.
Esitys ei nojaa silkan dialogin varaan, vaan pariskunnan menneitä tilanteita nähdään takaumina, mikä on katsojan kannalta antoisa ratkaisu. Parisuhteesta ja sen dynamiikasta syntyy näin kokonaisempi kuva. Sankilammen ohjauksille ominaisesti esityksen rytmi on hiottu ja kohdillaan, kohtausten vaihtuessa pakottoman oloisesti. Tosin sellainen huomio tuli katsomiskokemuksesta tehtyä, että esityksen ensimmäinen puolisko koukutti tehokkaammin kuin jälkimmäinen.
Kirsi Sulonen ja Jussi Helminen, jotka ovat esityksen ainoat näyttelijät, tekevät molemmat pääosissa uskottavat ja mainiot roolit, kuten onnistunut parisuhdenäytelmä edellyttää. Näyttelijöiden välinen kemia on kohdallaan ja henkilöhahmojen läpikäymät tunteet välittyvät katsomoon. Molemmat näyttelevät myös useampia hahmoja. Näistä parhaiten mieleen jää Helmisen herkullisesti esittämä anoppi.
Humoristisuus, lämminhenkisyys ja vakavammat ainekset ovat tasapainossa. Käsikirjoitukseen on ladattu nokkeluuksia, jotka naurattivat itseänikin ääneen. Esitys viihdyttää, mutta saa myös ajattelemaan ja hahmottamaan parisuhdetta kokonaisuutena, jossa on monta liikkuvaa osaa, jotka saattavat toimia kapulana sujuvan arjen rattaissa. Esitys ei kuitenkaan saarnaa, vaan antaa katsojan tehdä omat päätelmänsä.
*Katsoin esityksen 9.10.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti