*Mainos/festivaalipassi saatu
Vappu vierähti jälleen Haapsalun kauhu- ja fantasiaelokuvafestivaalilla eli HÕFFissa. Erityisen jännittävä oli festivaalin virallinen avajaisnäytös, jossa esitettiin Hanna Bergholmin ohjaama Yön lapsi (2026), joka sai maailmanensi-iltansa helmikuussa Berliinin elokuvajuhlien pääsarjassa. Elokuvan toisena käsikirjoittajana, Bergholmin lisäksi, toiminut Ilja Rautsi oli festivaalilla vieraana ja osallisena avajaisnäytöksessä, vastaillen festivaaliyleisön kysymyksiin näytöksen jälkeen.
Yön lapsi (2026)
Hanna Bergholmin toinen täyspitkä elokuva kertoo pariskunnasta, Sagasta (Seidi Haarla) ja Jonista (Rupert Grint), jotka muuttavat asumaan Suomessa metsän tuntumaan ja saavat pian esikoislapsen. Pian Saga alkaa epäillä, ettei lapsi ole aivan normaali.
Elokuvan voi katsoa nyrjähtäneenä aikuisten satuna ja kuvauksena äitiyden herättämistä kauhun tunteista. Elokuvassa on painostavuutta, ja Bergholm hyödyntää metsämiljöötä ja rähjäistä maalaistaloa osuvasti. Pietari Peltolan kuvaus on sopivan kolkkoa tunnelmaa rakentavaa, mutta varsinaista pelottelukauhua Yön lapsi ei kuitenkaan ole. Elokuvaa markkinoidaankin psykologisena trillerinä, mikä ei sinällään ole harhaanjohtavaa, koska psykologinen näkökulma korostuu.
Haarla ja Grint tekevät mainiot roolit pariskuntana, joiden välit alkavat tulehtua elokuvan edetessä. Parisuhdekuvaus, jossa mies ei enää meinaa ymmärtää puolisoaan, tuntuu etenevän melko tuttuja polkuja, mutta pääsee kuitenkin ajoittain yllättämään. Sivuosassa, Sagan äidin roolissa nähtävä Pirkko Saisio toi läsnäolollaan mukavasti huumoria. Saision esittämällä ei-niin-perinteisellä äidillä ei tahdo olla aikaa tai varsinaisia neuvoja tyttärelleen.
Genre-elokuvan keinoin kerrottu, tunnelmiltaan moninainen äitiyskuvaus ei käy ainakaan tylsäksi. Seidi Haarlan vahva pääosaroolisuoritus ottaa sopivasti lisää kierroksia elokuvan edetessä. Elokuva saattaa hämmentää yleisöä. Elokuvan jälkeisen keskustelun vetäjä kysyikin Rautsilta ensimmäiseksi: what is wrong with you?
Sexmission (1984)
Puolalaisen elokuvan klassikko Sexmission, joka on esitetty Suomessa nimellä Sulatetut miehet, tuo lähtökohdiltaan ja hupaisuudessaan mieleen Woody Allenin reilu vuosikymmen aiemmin tekemän elokuvan Sleeper (1973), jossa Allenin esittämä syväjäädytetty päähenkilö herää 200 vuotta myöhemmin dystopiseen, mutta humoristiseen tulevaisuuteen.
Juliusz Machulskin ohjaamassa scifi-komediassa miehet Albert (Olgierd Lukaszewicz) ja Maks (Jerzy Stuhr) osallistuvat testiin, jossa heidät on tarkoitus asettaa horrokseen kolmeksi vuodeksi, mutta he heräävätkin vuosikymmeniä myöhemmin ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa miessukupuoli on kuollut sukupuuttoon.
Elokuvan kuvaama maailma on naisten hallitsema maanalainen autoritäärinen yhteisö. Päähenkilöt muodostavat mainion parivaljakon, joka joutuu naisellisen vallankäytön kohteeksi, mutta päättävät luovia eteenpäin tässä ylösalaisin nyrjähtäneessä maailmassa. Toki he yrittävät siinä sivussa tutustuttaa tulevaisuuden naisia myös perinteiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kuten elokuvan nimestäkin voi jo päätellä, elokuvassa riittää seksuaalissävytteistä huumoria pitkin matkaa.
Leikkisä toteutus, joka näkyy niin puvustuksessa kuin juonenkäänteissä, tekee elokuvasta erittäin viihdyttävän nykykatsojallekin. Elokuvan suoremmat viittaukset Puolan kommunistiseen järjestelmään ja Neuvostoliittoon eivät kenties enää avaudu tekijöiden ajattelemalla tavalla, mutta tiettyä charmia elokuvan tarjoamassa satiirisessa tulevaisuudenvisiossa on.
Festivaalia vietettiin 30.4.–2.5.2026
