*Mainos/festivaalipassi saatu Tallinn Black Nights Film Festival (PÖFF)
Viime marraskuussa 29. kerran järjestetyillä Tallinnan pimeiden öiden elokuvafestivaaleilla (PÖFF) pyyhkii kävijälukujen valossa hyvin. 17-päiväinen festivaali keräsi päälle 94 000 kävijää, tehden uuden kävijäennätyksen.
Ohjelmistossa nähtiin 249 kokopitkää elokuvaa ja 275 lyhytelokuvaa. Näihin lukuihin sisältyvät PÖFFin yhteydessä järjestettyjen lasten ja nuorten elokuviin keskittyneen Just Film -festivaalin ja PÖFF Shorts -lyhytelokuvafestivaalin tarjonta.
Pohjois-Euroopan ainoalla A-luokan festivaalilla kilpailee aika ajoin myös suomalaisia elokuvia, mutta tällä kertaa festivaalin pääkilpasarjassa ei sellaista nähty. Festivaalin monissa sivusarjoissa oli sen sijaan tälläkin kertaa myös suomalaisia elokuvia. Tärkeimpänä mainittakoon Karin Pennasen Päivien lumo, joka voitti dokumenttielokuvien Doc@PÖFF International -kilpasarjan.
Oma mielenkiintoni on festivaalilla vieraillessani kohdistunut erityisesti esityssarjoihin, joihin on kuratoitu tuoreita elokuvia Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Baltian maiden elokuvia ei Suomessa juurikaan näe.
A Goodnight Kiss (2025)
Liettualaisen dokumentaristin Giedrė Žickytėn ohjaus A Goodnight Kiss on henkilökuva liettualaisesta kirjallisuuden professorista, teatteritutkijasta ja ihmisoikeusaktivistista Irena Veisaitėsta (1928–2020).
Juutalaissyntyinen Veisaitė menetti äitinsä holokaustin aikana vuonna 1941, mutta selvisi itse holokaustista Kaunasissa, koska hänet otti perheeseensä paikallinen kristitty nainen.
My Family and Other Clowns (2025)
Heilika Pikkovin ja Liina Särkisen My Family and Other Clowns on kurkistus virolaisen klovnipariskunnan Haide Männamäen ja Toomas Trossin elämään. Taiteilijanimillä Piip ja Tuut esiintyvä pariskunta on keikkaillut ympäri maailmaa, ja heidän esityksiään on nähty myös Suomessa.
Dokumentintekijät seurasivat viisi vuotta pariskunnan ja heidän kolmen lapsensa elämää. Kenties pitkä tekoprosessi auttoi luottamuksellisen suhteen rakentamisessa tekijöiden ja kuvattavien välille, mikä näkyy katsojalle haastateltavien avoimuutena.
Dokumentista piirtyy kuva siitä, miten uran suhteen kunnianhimoisten vanhempien poissaolo kotoa vaikuttaa lapsiin ja perheen dynamiikkaan. Dokumentti välttää turhaa dramatisointia ja osoittelua, tarjoten katsojalle myös näytteitä Piipin ja Tuutin hauskan ja mainion oloisista klovniesityksistä.
Renovation (2025)
Liettualaisen Gabriele Urbonaitėn esikoispitkä Renovation on mukavan pienimuotoinen draama pariskunnasta, joka muuttaa asumaan yhteen. Päähenkilö Ilona (Žygimantė Elena Jakštaitė) työskentelee kääntäjänä, ja Matas (Šarūnas Zenkevičius) pitää turistikierroksia Vilnassa. Kerrostalossa alkava remontti luo elämään kitkaa, häiriten esim. Ilonan työskentelyrauhaa. Remontin myötä heidän elämäänsä astuu myös ukrainalainen raksatyöntekijä Oleg (Roman Lutskyi), joka aiheuttaa jännitteitä parisuhteeseen.
Elokuva tarjoaa tunnistettavan ja samaistuttavan kuvauksen kolmekymppisten elämästä, jossa elämälle haetaan vielä suuntaa, mutta ei olla aivan nuoria enää. Aletaan olla isompien päätösten äärellä, esimerkiksi liittyen uraan ja perheeseen. Elokuvan draama tapahtuu hienovaraisesti arkisissa puitteissa ja pienissä hetkissä. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat mutkattoman luontevia.
Elokuvan kuvauksesta vastannut Vytautas Katkus onnistuu taltioimaan Vilnassa sijaitsevan kerrostalon arkea kiinnostavasti, loihtien elokuvan visuaalisesta ilmeestä miellyttävän pehmeän.
Festivaalia vietettiin 7.–23.11.2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti